Tilastonikkari tilittää

Teksti: | Julkaistu 23.9.2013

Varoitus: päivitys sisältää ainakin 67 hymyä.

 

Aleksi tässä moro!

 

Varmaan huomasitte, että kesä loppui? Katujen ihmisvilinästä ei ollut sunnuntaina tietoakaan. Nyt on tilaa laatikkopyöräillä juuri siinä rytmissä kuin lystää. Ehkäpä nyt on hyvä aika summata vastaantulijoiden kommentteja puolentoista kuukauden ajalta.

 

pyörräää

 

Laatikkopyörä tosiaan herättää huomiota. Hieman ujompi fillaroija voisi jopa tuskastua tilanteeseen. Kaikki palaute on kuitenkin ollut positiivista ja omien lasten innostus sekä vastaantulijoiden hymyt pelastavat kehnommankin päivän.
 

Turussa on näitä kulkupelejä vielä niin vähän että jokaisella reissulla törmää ”onpa hauskan näköinen… ööh. Tuota mikä tuo edes on?” -lausahduksiin. Örisevät puliukotkin tuntuvat virkistyvän hetkeksi ja kehuvat leveä hymy naamallaan. Onpa muutama humalikko pyytänyt päästä kyytiinkin. Pienen lisätienestin mahdollisuus siinä?
 
 kuva 1

Tarkempia tilastoja:

Kolme kertaa on kysytty ”Onko Babboe ton pyörän merkki ja saako näitä Suomesta?”
Neljä kertaa ollaan jääty keskustelemaan pyörän kallistumisominaisuuksista ja vanteiden laadusta.
Yhden kerran on jokilaivasta kömpinyt auringon korventama päivettämä pubiruusu neitonen kertomaan, että ”Olen joka päivä seurannut kun ajatte ohi ja turistien kanssa ihmetellään, kuinka hieno kapistus siinä on”.
Ja kolme kertaa on myös tuo geneerinen turisti lähestynyt kohteliaasti englantia taittaen.
Joka kerta on vähintään yksi lapsi pompannut rattaista huutamaan ”isii/äitii! Kato! Kato! Kato!”.

Neljä kertaa on kysytty pyörän hintaa.

Neljä kertaa on myös kysytty lataako sähköapu akkujaan pyöräilyn aikana.

Kolme kertaa on mainittu, kuinka ”juuri nähtiin Amsterdamissa näitä samanlaisia.”

 

pyörrräää

 

Ja ne hymyt. Hymyt ovat kivoja. Vähintään kahden korttelin välein on otettu vastaan sydämellinen sanaton palaute. Leikkipuistoissa on temmellys keskeytynyt hetkeksi ja vastaan ovat tulleet lasten hymyt. Ne vasta hymyjä onkin.

Ruuhkaisissa kohdissa kelloa soittaessa on aina annettu kohteliaasti tilaa eikä meille ole jaettu pienintäkään ärtymyksen siementä. Bussikuskit tosin ovat päättäneet suhtautua meihin kuin meitä ei olisikaan, mutta niin kai on aina oleva? Tuulilasien takaa on toki hymyjä sadellut. Voinko vielä alleviivata niitä hymyjä? Hymyyyyyt.

 

Notta onhan tämä siis hyvin ilahduttavaa matkantekoa, ja palaute on ainakin toistaiseksi hivellyt herkkää itsetuntoa. Nämä ovat varmaan niitä reaktioita joita kalliiden katumaasturien omistajat toivoisivat herättävänsä. Tämä ihan vinkkinä vaan heille.

Kuulemisiin!


Kommentoi (1)


Och samma på svenska

Teksti: | Julkaistu 11.9.2013

 

Rahalla saa nykymaailmassa kaikkea. Hollywood-hymyn. Matkan Kuuhun. Mitä vain, paitsi ruotsalaisen itsetunnon. (Jos olen väärässä, niin älkää hyvät ihmiset pantatko tietoa, vaan avautukaa kommenttilootassa!)

 

Taas se todistettiin, kun koeajajia saapui kylään. Ihastuttava perhe toiselta puolen Turun keskustaa ylitti joen ja saapui testaamaan Babboe Bigin. Pidin totista luentoa kolmipyörällä ajon kummallisuudesta ontuvilla englanninkielisillä termeillä, mutta herra Christer ei ollut moksiskaan, vaan hyppäsi saman tien satulaan. (Kyllä, hän on ruotsalainen.) Christerin mielitietty Mari taas ilmoitti lievässä paniikissa, ettei aio missään nimessä testata pyörää 2-vuotias Leo kyydissä. (Kyllä, Mari on suomalainen.)

Christer tahtoi heti viilettää erittäin jyrkän lähimäkemme ylös. Hän myös teki sen – riemusta hihkuen. Mari taas kiljui kauhusta. Mutta hyvinhän se meni. (Niinku nyt ruotsalaisilla aina kaikki, nii.)

leo

Marikin kokeili pyörää, ja oli yhtä hysteerinen kuin minä ekalla koeajollani. Eli hyppäsi vaistomaisesti satulasta alas ja luuli pyörän kaatuvan. Vakuuttelin hänelle, että tuo ensivaikutelma on mitä luonnollisin, mutta myös mitä petollisin. Siihen oikeasti tottuuMutta siis en mäkään sitä uskonut.

 

Entä lilla Leo? Hän taisi olla kyydistä semi-tohkeissaan. Siltä ainakin vaikutti. Ei noista suomalaisista aina oikein tiiä.

 


Kommentoi (0)


Pandakuljetus!

Teksti: | Julkaistu 9.9.2013

 

 

Jos tekstin takana ei olisi ”maahanmuuttokriittinen” (kröhöm, anteeksi, minua yskittää..) Tero Vaara, voisin melkein siteerata Mambaa. Siis melkein. Että tuota: vielä.. on.. sitä yhtä juttua.. jäljellä.

Mutku on! Intiaanikesä kukoistaa tuolla ulkona. Viisas perheenäiti katsoo silti jo tuleviin, kirpakoihin kuukausiin. Siispä talvihaalarit hankintaan, check. Kuulun parjattuihin Mini Rodini -uskovaisten laumaan, joten sieltähän ne shopattiin, viime talven kokoelmasta tosin. Nämä ovat siis jo vanha juttu, mutta minuun niiden tenho yhä tepsii.

Kaksi kysymystä:

1) miettikää nyt, miltä kaksi pientä pandaa näyttää Babboe Bigin laatikossa pakkasaamuna, kun lähdetään polkemaan tarhaan?

2) Tähän liittyen: voisiko joku ojentaa nenäliinapaketin? Sniff!

panda

 

 

kuva: Mini Rodini


Kommentoi (1)



Pyörät ne pyörivät ympäri, ympäri, ympäri

Teksti: | Julkaistu 2.9.2013

Sulolla on äitinsä temperamentti. Jos jokin asia tuntuu ekalla kerralla hankalalta, hän huutaa kipakasti ”EN OSAA!” ja luovuttaa. Eikä suostu yrittämään toiste. Käytösmalli on toki hyväksyttävämpi 3- kuin 32-vuotiaalla…

Yksi ”en osaa” -jutuista on ollut pyörällä ajaminen. Harjoitusalustana toimi ensimmäisellä kokeilukerralla pihamme leikkipaikan upottava hiekka, joten Sulon mielikuvaksi jäi, että pyörän ajaminen on aivan helevetin raskasta ja mahotonta. Kun polkimet eivät ottaneet pyöriäkseen, pyörä lensi kumoon alta aikayksikön. Taisi tuo pirpana suostua kerran kokeilemaan suotuisammassa maastossakin. Mutta kun polkemisen mekaniikka ei avautunut heti, morjens.

Viime viikonloppuna olimme Sulon kummilla kylässä Helsingissä. Siellä on niinkin ihanaa, että polkupyörällä saa ajaa tilavassa olkkarissa. Sulo istui kolmipyöräisen selässä ja yhtäkkiä hiffasi, miten kepeää polkeminen voi olla. Tekniikkakin löytyi yhtäkkiä. Eteen. Taakse. Polk-polk-polk.

IMG_4129

Pikku pyöräilijä suhaa nyt pihalla suvereenisti — siis jos suvereenilla tarkoitetaan sitä, ettei tajua vielä ohjaustangon lainalaisuuksia. Ruusupuskaa päin, pumps.

Mutta nyt sen tietää Sulokin: kolmipyörä rules.

 

Ps. Aloinkin jo miettiä, että missä vaiheessa laatikkopyörä tekee itsensä tarpeettomaksi? Minkä ikäisiksi lapset siellä tahtovat istua? Onko kokemuksia?


Kommentoi (2)