Seitsemän kertaa fillaritotuus

Teksti: | Julkaistu 18.11.2013

Kansalaiset, medborgare. Seuraa seitsemän kohdan kuukausiraportti Babboen lainatiimiltä.

familyyy

Tässä muutama toteamus kuukauden mittaiselta Babboe-koeajolta. Koska normaalisti kuljemme Croozer-pyöräkärryn kanssa, on toteamukset suhteutettu pyöräkärryn kanssa kulkemiseen, vaikka varsinaista vertailua näiden kahden kulkupelin välillä ei tehdäkään.

 

1) Oli kätevää, kun pyörää pystyi pitämään pihalla. Liikkeelle lähtö, sekä lasten ja tavaroiden pakkaus kävi kätevästi, kun pyörä odotteli valmiiksi ulkona. Vähän toisaalta hirvitti pyörän säilyttäminen sateiden, pakkasten ja kaikenmaailman hiippareiden armoilla, mutta ilmeisesti pyörä on suunniteltu ulkona pidettäväksi.

2) Teimme pyörällä keskimäärin 3-10 kilometrin reissuja. Kelit olivat vaihtelevat ja pääsääntöisesti on ollut pimeää. Pyörän valot ovat hyvät, tosin lapsille sietämättömän houkuttelevat, joten aina täytyy tarkistaa ettei lapsen pieni sormi ole viimeisenä tekonaan ennen sisälle menoa käynyt painamassa valoa päälle.

3) Babboe kerää katseita kanssakulkijoilta. Nuoret pariskunnat hymyilevät, katsovat toisiinsa, nappaavat tiukemmin toisiaan kädestä kiinni ja mutisevat, että eikö tuollainen olisi kiva sitten joskus. Lapset hihkuvat vanhemmiltaan mahdollisuutta päästä kyytiin. Vanhukset joko ihastelevat tarjottimelle asetettuja söpöläisiä tai säikähtävät — riippuen mistä suunnasta on tulossa.

4) Babboella ei vaihteiden rajallisuuden vuoksi pääse kauhean kovaa vauhtia posottamaan, mutta kanssakulkijoiden vuoksi se lienee hyväkin asia. Maltillinen vauhti myös rauhoitti pyöräilyä ja teki siitä leppoisampaa, ei aina tarvitse sotkea paita hiessä paikasta toiseen.

5) Ehkä merkittävin haaste pyörän kanssa oli tiukat ylämäet, joita Turussa riittää ihan kiitettävästi. Hankalinta oli punaiset valot keskellä ylämäkeä. Pyörää on raskas taluttaa, mutta myöskään polkeminen ei onnistu kovin tiukassa mäessä vaihteiden rajallisuuden vuoksi. Tämä seikka vaatii lähinnä jonkunlaista reittisuunnittelua.

6) Lapset viihtyivät pyörän kyydissä erinomaisesti. Matkanteko on rentoa, kun voi jutustella, kuunnella lasten höpötyksiä ja lauluja ja toisaalta ojennella huonoina hetkinä pähkinöitä.

7) Yksi äärimmäisen turhauttava asia pyöräilyssä ylipäätään ovat erilaiset kynnykset. Toki kun pyörän edessä on laatikko, on kynnyksiin suhtauduttava nöyrästi. Mutta se, kun keskellä mukavaa alamäkeä on risteys ja pyörätiessä mojovat kynnykset. Tai se, kun ylittää tietä, autot odottavat ja joutuu lähes pysähtymään, jotta saa ylitettyä kynnyksen kohtuullisesti. Se suututtaa. Tässä viestini liikennesuunnittelijoille ja katutyypeille: laittakaa pyöräteihin saman verran kynnyksiä kuin autoteihin. Eli ei yhtään.

 

Näillä sanoilla Babboe-lainatiimi kiittää. Kuukausi kanssasi oli antoisa! Nyt tuntuu piha vähän tyhjältä: sinusta tuli jo osa meidän poppoota, arjen ahertaja, kassien kantaja, lasten naurattaja. Ja sinun siunattu akkusi antoi voimaa silloin, kun se meiltä muilta meinasi loppua. Kiitokset meiltä kaikilta!

 

Reipasta talvea toivottelevat

Riikka, Santra, Vinski ja Lennu

Tykkäsitkö blogista? Osta uusi Babboen perhepyörä ja käytä koodia LAURA. Saat 50 euron alennuksen lisävarusteista ja meidän perhe saa pienen palkkion hyvästä työstä!

Lue lisää!


Aihe(et):

Ilmoitus

Kommentit

2 vastausta postaukseen “Seitsemän kertaa fillaritotuus”

  1. Stina

    Samaa mieltä kävely ja pyöräteiden pyöräiltävyyden parantamisen tarpeesta. Turhan korkeat reunakivet ovat hankalat ei vain laatikkopyöräilijälle, mutta myös, ja erityisesti pyörätuolilla liikkujille..

    Tähän täytyy kuitenkin itse mainita Niholan omistajana, että sähköavustetta en ole tarvinnut, ja reunakivet ylittyy aikas näppärästi painavankin lastin kanssa, kiitos rungon mallin, ja kevyen painon. Pyörää hankkiessa nimittäin oli pakko katsoa sellainen malli millä pääsee vaikka metsäpolkua pitkin tarvittaessa, ja erityisesti tällaisessa kaupungissa jossa raunakiveä ja epätasaista tietä piisaa… puhumattakaan siitä että autottomana täytyy pyörällä jaksaa kulkea pidemmällekkin

    Vastaa
  2. Hanna

    Aivan! Kynnykset mua ärsyttää koko ajan vaan enemmän! Autoilijat antavat todella kiitettävästi laatikkopyörälle tietä, (vaikka olisin pysähtynyt ja viittoilisin autoa menemään…), niin on vaivaannuttavaa joutua melkein pysähtymään kynnysten takia. Ärrinmurrin!

    Vastaa

Jätä kommentti