Ostetaan: talvipyöräilymotivaatio

Teksti: | Julkaistu 2.12.2013

Annetaan vaihdossa: 10 raskauskiloa, jotka eivät ole lähdössä minnekään. Ja tuskin voidaan enää puhua raskauskiloista, kun kuopus täytti juuri vuoden. Tähän väliin kaikki kirosanat, jotka osaatte. Ja sitten vielä ne, jotka kapteeni Haddock osaa.

Joo, minulla oli unelma. Vähän niinku Martin Luther Kingillä, mutta ”vähän” pinnallisempi. Nimittäin sellainen, että laatikkopyörä muuttaisi minut superpolkijaksi, joka ei enää koskaan valitse bussia. Siinä sivussa laihtuisin timmiksi mimmiksi.

No, ei se ihan niin mennyt. Olen iloinen sekakäyttäjä, en eksklusiivinen pyöräilijä. Mikä pahinta, tunnen motivaationi laskevan samaa tahtia lämpöasteiden kanssa. Kun olen saanut aamulla lapset tungettua talvihaalareihinsa (olkoonkin, että ne ovat ne maailman söpöimmät pandaversiot), valun tuskanhikeä enkä jaksaisi alkaa purkaa seinään sidottua Babboeta vapaaksi. Kylmää. Pimeää. Ei huvita.

unnamed-5

Tiedän, että joitain teitä huvittaa. Millä motivoitte itsenne talvipyöräilyyn?’Vinkit tiskiin!

Äitini vastaisi välittömästi, että se paleluosuus on pelkkä pukeutumiskysymys. Ja onhan se totta. En omista mitään edes kaukaisesti ulkoiluvaatteksi luokiteltavaa (totta puhuen ”ulkoilu” tarkoittaa minulle hanakaljan kittaamista tilassa, jossa törmäillään seiniin ja tanssitaan epärytmissä indiehittejä. Ai että –– se ulkoilu on poikaa!).

Yritin jo hiukan petrata. Tilasin päheät talvikengät. Kihlattuni, joka on tunnettu äärimmäisestä hienotunteisuudestaan ja tavattomasta lempeydestään sekä siitä, että hän ei ole koskaan kritisoinut yhtäkään vaatekappalettani tai surkeaa hiustyyliäni, vastasi kysymykseeni ”EIKS NÄÄ OO HIANOT!!!?” diplomaattisesti: ”On ne varmaan meidän lasten mielestä hienot.” Ettäs kehtaa!

Mutta näiden on siis oltava tosi pahat, jos tuo zen-mestarikin äityy kettuilemaan.

unnamed-4

No, minusta ne ovat reteeeet. Mutta joo. Toppatossut eivät riitä. Oi motivaatio, missä lienet?


Kommentoi (8)