Meritursas mönki laatikkoon

Teksti: | Julkaistu 30.3.2014

Viikon onnellisin hetki? No, perjantai-iltapäivä on hyvä. Siinä puoli neljän kieppeillä, kun ollaan matkalla päiväkodista himppeen. Höpötellään päivän kuulumiset ja esikoinen varmistaa: ”Alkaako nyt kaksi japaapäivää?” (V-kirjain, on se vaikee. Japaapäivä it is.) Silloin äiti hihkaisee itsekin epäuskoisena, että Joo!

Mutta oisiko kaikkein autuainta sittenkin lauantaiaamupäivä, kun juodaan liian monta mukillista kahvia, kuunnellaan Bruce Springsteeniä, leikitään, löhötään ja aletaan puhua retkestä. Mihin mentäisiin?

kuva-24

Teemme lauantaina aamupäivällä aina retken ennen kuopuksen päikkäriaikaa. Se on perinne, jonka muistan jo lapsuudestani: kävimme lauantaisin aina kirjastossa lainaamassa pinon kirjoja ja äänisatuja c-kasetilla (se käännä sivua -pling kaikuu yhä unissani) sekä syömässä leivokset kaupungin kivoimmassa (ja okei, lähes ainoassa) kahvilassa (lapsille bebet, aikuisille lakkaleivokset). Tahdon ehdottomasti, että lauantain kiva kaupunkikierros tatuoidaan myös omien lasteni muistoihin.

Olemme niin nahjuksia liikkeellelähdössä, että ehdimme harvoin suorittaa retkellämme kahta rastia (kuten kirjasto+kahvila -kombo): tämä lauantai ei ollut poikkeus. Nyt ei poljettu kirjastoon, vaan toiseen suosikkikohteeseen, kauppahalliin. Turun kauppahalli on ehdottomasti kaupungin paras ruokashoppailumesta — niin kuin kai halli miltei tahansa kaupungissa — ja hoidamme siellä lähes poikkeuksetta kala- ja lihaostoksemme sekä leipähommat ihanan Ullan Pakarin puodista. Nyt ostettiin ainekset sunnuntain tuntikausia muhivaan chili con carneen, yrttigoudaa, ohraleipää, loimulohta, aimo kasa somia kasviksia. Lisäksi Aleksi pimahtaa aina Herkkunuotan mahtavassa kalaliikkeessä ja päätyy ostamaan jotain ellottavan ja kiehtovan välimaastossa pulikoivaa: tällä kertaa rasian marinoitua meritursasta. En maistanut. Kuulemma superherkullista oliiviöljyssä paistettuna ja hyvin suolattuna. Nyt Babboella on siis kuljetettu myös meritursasta. Selevä.

hergut

Kallis kahvilakeikka kuitattiin euron pullalla ja kahden euron karjalanpiirakkapussilla, jotka nautittiin rennosti lootan suojissa, auringon häikäistessä. Kitupiikkiäiti ilakoi ja polki kotiin iloisesti virnistellen. Lauantairetket, lav jyy forevö.


Kommentoi (0)


Perhepyöräparatiisi

Teksti: | Julkaistu 13.3.2014

filfill

Ei liene tarpeen tarkentaa, missä olemme. Perhepyöräparatiisissa. Ja paratiisihan tämä kanaali  en ja kauniiden kukkapuskain kaupunki on muutoinkin. Minulla ei ole varaa ylenkatsoa lihapullabaareihinsa vuosi toisensa jälkeen palaavia Costa Brava -suomalaisia, sillä perheeni on ihan yhtä koukussa turvamatkoihin: niihin, jotka eivät petä. Niihin, joissa kolutaan samat nurkat, puistot ja raflat joka vuosi ja uskaltaudutaan korkeintaan muutamaan uuteen kohteeseen.

Niinpä keväinen Amsterdam näyttäytyy meille taas kuvankauniina Brouwersgrachtina, sen varrella nököttävänä vakkarileikkipuistona, hulisevana Jordaanina, De PizzaBakkersin täydellisinä pitsoina ja Laivamuseon loputtoman hienoina näyttelysaleina.

Tänä vuonna yritämme täyttää uutuuskiintiön seilaamalla rautatieaseman takaa lähtevillä ilmaisilla lautoilla uusille saarille tsiigaamaan kaupungin moderneja hoodeja. Kenties pääsemme viimein myös supertyylikkääseen pääkirjastoon tähyilemään merelle. Anne Frankin talon jonot taas näyttävät tänäkin vuonna niin ketuttavilta, että käännymme kerta toisensa jälkeen tiehensä. Vielä joskus.

fill

Mutta ihanaa on. Aurinko porottaa niin, että iltapäivisin pitää kuoria takki tiehensä. Ja joo, tavarafillareiden väistely on oma taiteenlajinsa. Pitää mielen virkeänä ja uumat kapeina. Tai siis pitäisi, ellei pitäisi joka päivä testata juustoja ja oluita.. Kippis ja terveisiä Kolmannen pyörän lukijoille!

fillaa


Kommentoi (1)