Erilainen iltalenkki

Teksti: | Julkaistu 7.4.2014

Kun helmikuu tuntuu nahoissa keväiseltä, en riemuitse, että kevät jee, vaan nurisen, että h*******n ilmastonmuutos ja armageddon. Luonnotonta. Mutta kun katupöly alkaa kuristaa kurkkua maaliskuun lopussa, minäkin myönnyn riemuitsemaan: nyt se tuli, kevät, ihan oikea kevät, kevät kevät kevät!

Kevätilloissa on taikaa, jonka ehtii aina vuodenkierron aikana unohtaa. Sitten se tunne taas iskee: huumaava, humalluttava, hullaannuttava levottomuus. Illalla ei enää voi nysvätä Pikku Kakkosen ja palapelien äärellä koko iltaa, vaan on pakottava tarve lähteä tutkimaan heräävää maailmaa. Siksi lähdemme yleensä kuuden kieppeille pitkälle iltalenkille, jolta palataan vasta iltapuuropöytään.

fillll

Ihanan, keltaisen Joponi takarengas oli talven jäljiltä puhki ja olin pari päivää pyörättä. Kevätmaniassani toitotin muulle perheelle, että ei se haittaa, lähdetään silti ulos, mä voin juosta Babboen vieressä! Ei muuta kuin pinkit juoksutossut jalkaan (en haluaisi mainostaa, mutta Niken Free-tossut on epäeettisyydestään huolimatta jumalten lahja jaloille) ja pinkomaan laatikon rinnalla. Aika monta kertaa piti pyytää hidastamaan.. Mutta lapsilla ainakin oli hauskaa. Osoittelivat puuskuttavaa mutsia ja hihittivät tohkeissaan.

Nyt ollaan käyty vastaavalla lenksulla jo parina iltana. Tulee pidettyä hyvä kävely- ja hölköttelytahti yllä. Suositellaan allekirjoittaneen kaltaisille laiskiaisille, jotka eivät saa peppuaan hevillä lenkille. Kirilaatikko — toimii.

Ja keväinen Turku — voi, se on kaunistakin kauniimpi ja sööttejä kohteita täynnä. Mutta se on jo oman postauksensa paikka, eli beware: Turku palaa.

turku


Kommentoi (0)


New kid on the block

Teksti: | Julkaistu 4.4.2014

Emme ole enää kulmakunnan ainoa Babboe Big-perhe! Samanmoinen pyörä on muuttanut miltei viereiseen kortteliin. Iih — jotenkin liikuttavaa.

Valpas naapurimme olikin jo kuulemma luullut, että pyörämme on varastettu, kun hän näki tutun näköisen Babboen kiitävän hurjaa vauhtia läheistä mäkeä ylös ihan vieraan hepun polkemanana. (On muuten tosi sydäntä lämmittävää, että meidän Babboe on taloyhtiömme yhteinen lemmikki, jonka hyvinvoinnista naapurit huolehtivat. Pitävät huolta, ettei pollitä ja ideoivat usein säilytysratkaisuja ja kyselevät pyörän ominaisuuksista. On se valloittava söpöläinen, meijjän pienokainen iso mötikkä.)

nyykid_

(Huom: kuvan seinämaalaus ei liity tapaukseen ja on puhtaasti koristeellinen elementti tässä merkinnässä — en minä nyt niin kreisi oo, että lähden kuvailemaan toiden pyöriä niiden pihoille..)

 

Nykyään kurkkaamme läheiselle sisäpihalle tavallista uteliaampana ohi polkiessa. Onko Babboen serkku/täti/sisko siellä ja miten ne sen lukitsevat? Onko niillä monta lasta? Ovatkohan ne kivoja? Jos joskus törmätään, on pakko pysäyttää ja moikata. Jonkun yhteenkuuluvuuden tunteen tämä laatikkopyörähomma vielä luo, kun touhu ei ole ainakaan Turussa vielä valtavan yleistä — niin harmillista kuin se onkin. Toivottavasti lajitoverin bongaaminen on vielä joskus niin yleinen juttu, ettei sille tulisi mieleenkään uhrata omaa blogimerkintää.

Mutta toistaiseksi: tervetuloa naapurustoon, salaperäinen toinen Babboe Big! Me ollaan sun ei-niin-salaisia faneja. Ja lisääntykää ja täyttäkää maa. Teitä mahtuu tänne vielä satamäärin. Jokirannassa rullaillaan!


Kommentoi (0)