Koko perhe kyydissä

Teksti: | Julkaistu 10.11.2013

In Finland we have this thing called kaamos! Kuukauden Barcelonan-pyrähdys on ohi. Nyyh. Ei auta kuin fillaroida marrasmasennus tiehensä. Polkupyöräpäiväkirja herätköön siis taas eloon!

 

Eli Aleksi tässä moro!

Muistellaan hetki aurinkoista alkusyksyä. Silloin saatiin taas vieraita ja lähdettiin koeajolle tilavalle Forum Marinumin parkkikselle. Pyörän rakenteiden ja osien sihtaamisen aikana käytiin perinteiset alkupuheet (pyörälle voi nousta ennen kuin lähtee liikkeelle koska kolmipyöräisenä se ei tosiaan kaadu, pyörällä kääntyessä ei kannata nojata tankoon, sähköapu lähtee käyntiin parin polkaisun jälkeen, vastaantulijoiden hymyistä ei kannata hämmentyä…)

Tällä kertaa testaajana toimi omaa kotiaan Turun laitamille rakentava insinööriperhe, jonka vanhemmat ovat molemmat töissä keskustassa. Pyörän rakenne aiheutti heti innostusta (”hei, mähän voin teettää duunissa uudet vanerit jos laatikko ottaa iskua”) ja kolmipyöräisyys tuntui olevan juuri se, mitä haettiin. Laatikkopyöräkeskustelun aikaa valistin vanhempia siitä, että kolmipyöräinen on hieman kaksipyöräistä kömpelömpi, mutta eräänlaisena kakkosautona se on ainakin meillä toiminut erittäin hyvin. Juuri tätä testiperheessäkin oli puntaroitu.

pyär

Varmaankin jokaisen laatikkoperheen unelma on heittää lapset hoitoon ja sen jälkeen lähteä baarikierrokselle oman kullan kanssa ajovuoroja vaihdellen. Kuten kuva kertoo, testiperhe kokeili retken sujuvuutta heti. Babboe Big lupaa kantaa 100 kilon kuorman, joten ihan kivasti se aikuisenkin kyyditsemiseen soveltuu.


Kommentoi (0)


Laatikko koetuksella

Teksti: | Julkaistu 27.10.2013

Terveiset Suomen Turusta!

Ollaankin saatu mielenkiintoiset kelit pyörän testaamiseen. Syksyn säät ovat olleet pääosin aurinkoisia ja kirpeän kuulaita, mutta mukaan on mahtunut onneksi muutakin. Yhteen päivään mahtui lumisadetta, vesisadetta, räntää, rakeita, huikaisevaa auringonpaistetta, sakeaa sumua ja puuskittaista tuulta. Kyllä siinä laatikkoa koeteltiin, mutta mitä vielä — hyvin selvittiin!

Laatikkopyöräilyssä on jotain letkeää ja rauhallista, joten sen kanssa ei tule mentyä veren maku suussa, vaan mukavan rennosti. Ei siinä rakeet tai tuulen tuiverrus haittaa. Kuvassa tunnelmia kauppareissulta. Viikon ostokset mahtuvat kyytiin mainiosti. Onneksi lapsilla on niin paksut kintaat, etteivät ne saa syötyä parhaita paloja jo kotimatkan aikana.

byärä

Terveisin,

Santra + Riikka + Vinski + Lennu + Babboe

 


Kommentoi (2)


Byörällä Barcassa

Teksti: | Julkaistu 23.10.2013

 

 

 

 

NO BIKE FOR YOU!

 

Aleksi tässä moro! Barcelonan l’Eixamplen kaupunginosa on kaduiltaan sopivan leveää jotta säikympikin uskaltaisi ehkä kokeilla pyöräilyä. Luulimme näkevämme joka nurkassa hommaan sopivia vuokrapyöriä, kunnes tuli tsekattua, mistä oikeasti on kyse.

 

Kivat, punavalkoiset Bicing-fillarit näyttävät erehdyttävästi turisteille suunnatuilta kaupunkipyöriltä, mutta itse asiassa systeemi onkin tarkoitettu pelkästään paikallisten käyttöön.

Näin se toimii: Pyörät saa telineestä käyttöön päätteellä vilautettavalla pyöräkortilla jonka taas saa hankittua, jos on kotiosoite Kataloniassa. Pyörien käyttö maksaa vuodessa 46 euroa. Pyörää voi tällä summalla käyttää vain puoli tuntia kerrallaan. Jos aika ylittyy, veloitetaan muutama kymmenen senttiä enemmän, ja jos aika ylittyy kahdella tunnilla, veloitetaan vielä enemmän. Jos kahden tunnin raja ylittyy kolme kertaa, pyöräkortti poistetaan käytöstä.

kaupnkipyörä

 

Tämä aikarajoitus kertookin olennaisen: pyörät on tarkoitettu pelkästään siirtymille metroasemalta toiselle, ei retkikäyttöön. Pyöriä löytyy jokaisen aseman vierestä, ja niitä on useita tuhansia ympäri kaupunkia.

 

Ymmärtääkseni pyörät alunperin suunniteltiin myös turistien käyttöön, mutta kaupungin vuokrafirmat vastustivat hanketta kiivaasti. Tukholmassahan samanlaisia pyöriä saa turistitkin käyttöönsä passia vilauttamalla.
Selevä. Ei sitten pyöräillä.


Kommentoi (2)



Aa niinku ahteri

Teksti: | Julkaistu 17.10.2013

On se kohtelias, se Babboe Big. Muisti meitä postikortilla kotopuolesta. No, ehkä se ei itse kirjoittanut, vaan ihanat lainaajamme Santra ja Riikka supersöötteine lapsosineen. Näin siinä luki:

Terveisiä Turusta!

Heti ensimmäisenä pyöräilypäivänä laatikkopyörä lähti Hirvensaloon, jonne edestakaista matkaa kertyy 12 km.

Matka meni hyvin ja lapset (melkein 2v ja 4v) olivat tyytyväisiä. He olivat ihastuneita muun muassa siitä, että matkan aikana voi ihastella tähtitaivasta. On kivaa, kun voi koko pyörämatkan ajan höpistä ja lauleskella lauluja lasten kanssa. Kuljemme normaalisti pyöräkärryllä, missä keskustelu on paljon hankalampaa.

Reissuun sisältyi myös pari tiukempaa ylämäkeä ja niitä ei ilman sähköavustusta olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä ylös. On sanottava, että pyöräkärry on ehkä toimivampi ratkaisu pidemmille matkoille.

Parin päivän sateettoman käytön jälkeen tulivat sateet ja tarve sadesuojalle. Suojan pystyttäminen oli näennäisesti hyvinkin helppoa ja yksinkertaista, mutta silti huidottiin hyvä tovi niiden keppien kanssa. Suojan kepeissä oli myös salaperäiset kirjaimet, jotka kertoivat niiden oikeat paikat. RV, RA, LV ja LA.

ra

Oli helppo päätellä mitä L ja R tarkoittivat, mutta hollannin kielen taitomme ei riittänyt tulkitsemaan sitä, kumpi niistä kuuluu eteen ja kumpi taakse. Soitto hollantilaiselle kaverille selvensi, että A on niin kuin ahteri (tai achter hollanniksi) eli taakse. Sadesuoja toimi hyvin ja yksi kyytiläinen sai ottaa matkan aikana kuvia, jotka osoittavatkin, että näkyvyys suojan läpi on aikamoisen hyvä.

ra2

Kätevä ominaisuus valojen kanssa on se, että ne voi pimeässä kääntää taaksepäin osoittamaan laatikon sisälle, jolloin tavaroiden ährääminen ja turvavöiden kiinnittäminen on helpompaa.

Pyörä sai myös kunnian lähteä viikottaiselle kauppareissulle. Kyytiin mahtui hyvin lapset ja viikon ruuat. Pientä kokemattoman jännitystä reissuun toi punaisena vilkkuva akun valo, mutta sentään päästiin kotiin. Täytyy ilmeisesti vähän keskittyä, että muistaa aina ladata akun ajoissa. Viikonloppuna laatikkopyörä pääsi kuskaamaan myytävää kirpparikamaa, kun Skanssissa oli Polarn O.Pyret Second Hand –tapahtuma. Kyydissä oli tavaraa, mutta pikkumatkalaiset unohtuivat kyydistä.

ra1

Ps. Haluaisimme vielä lähettää Messille haliterveiset sinne sinne Barcelonaan!

 

Kiitos, Babboe-lainaajat ja pyöräkulta! Kirjoitelkaa taas pian.

Ps. Terveiset toimitetaan perille parin viikon päästä, kun Aleksi menee Barcan peliin hurraamaan! Hola, Messi! Saludos de Babboe the laatikkopyörä!!!! Turku Finland you know!


Kommentoi (0)


Salakuva kurvikkaasta kaunottaresta

Teksti: | Julkaistu 14.10.2013

Mutta sehän on Babboe Curve!

Babboe-ajokkien bongailu Barcelonassa etenee sutjakasti. Nyt äkkäsimme Barri Gotícin symppikselle Place George Orwellille parkkeeratun uutuusmalli Curven, joita Suomeen on lupailtu ensi vuodeksi. Barcelonaan malli on siis ehtinyt jo kurvata. Pakkohan se oli ikuistaa, snäp.

Tämän Curven kyljessä oli nettiosoite, jossa oli tietysti pakko käydä kääntymässä. Sivut olivat vielä työn alla, mutta osoitteessa vinkkailtiin jo, että Barcelonasta voi pian vuokrata sähköisiä lootapyöriä. No hemmetti, hiemanko sellainen olisi ollut poikaa jo tällä matkallamme!

babboecurve

Mutta merkataan muistiin ensi kerraksi — merkatkaa tekin.

 

Merkatkaa myös muistiin tämä samaisella aukiolla opittu viisaus: älä koskaan rakenna leikkipuistoa, jonka välittömässä läheisyydessä ei ole vähintään B-oikeuksin varustettua baaria. Barcelona on äitien, isäin ja lasten paratiisi, kun vanhemmat voivat siemailla kaljaa tai kuohuvaa, kun jälkikasvu leikkii tyytyväisnä vieressä. Kellään ei ole hoppua mihinkään. Ah.

 


Kommentoi (2)


Bingo!

Teksti: | Julkaistu 11.10.2013

Tänään sattui jotakin perin kummallista. Käppäilimme aamupäivällä parinsadan metrin matkan Mercat de Sant Antonin kauppahalliin. Odotukset olivat korkealla: olin suunnitellut kokkaavani lähikauppahallin antimista ruokaa koko kuukauden. Tavoitteeni on olla marraskuuhun mennessä Turun taidokkain katalaanikokki. Mitä perillä odottikaan? Kauppahallin runko, rypäs hikisiä työmiehiä ja metritolkulla keltaista muovinauhaa ilmoittamassa miltei vuoden mittaisesta remontista. Hmph! Ei väkisin.

Mutta ei tämä ollut se kummallinen juttu. Onneksi samaisen aukion laidalta löytyi ihana, luomupainotteinen marketti, josta pääsimme hamstraamaan pehmoisia, täydellisen kypsiä viikunoita, papuja, munakoisoja ja juustoa. Kun hetkeä myöhemmin astuimme putiikista ulos, suoraan oven eteen oli parkkeerattu…

bab barsa

Bingo: Babboe Big! Ilman sähkömoottoria ja kukkakoristein, mutta tarpeeksi tutun näköisenä kuitenkin. Satulakin oli irrotettu vorojen varalta ihan oikeaoppisesti (me emme koskaan jaksa tehdä niin).

Juuri, kun ehdin väittää, ettei laatikkopyöriä ole bongattu. Niin heti toisena aamuna. Se meidän ikioma. Joka ilmestyi kuuden minuutin aikana suoraan markettimme eteen.

Teki mieli jäädä odottamaan omistajaa ja läimiä yläfemmoja, mutta tyydyin nappaamaan kuvan ja hipsimään puolinolostuneena eteenpäin.

Barcelona — sittenkin Babboe-kaupunki sekin.


Kommentoi (0)


Pyöräperheen karkumatka

Teksti: | Julkaistu 9.10.2013

Arvatkaas, missä me ollaan!

lento

Viiden pisteen vihje: Kaupungin ensimmäinen suojeluspyhimys oli nimeltään Santa Eulàlia.

Kolmen pisteen vihjeUna cerveza, por favor.

Yhden pisteen vihje: Kaupungin nimi alkaa ”Bar” ja päättyy ”Lona”. Välissä on ”Ce”.

 

Oikea vastaus: hei kuulkaas, olemme Barcelonassa!

 

Saitko viisi pistettä? Narrasit. Ei kukaan ole koskaan kuullutkaan santtaeulaaliasta.

Saitko kolme pistettä? Sinulla on avainfraasit hallussa.

Saitko yhden pisteen? Hae ihmeessä Mensaan!

 

Kela, tuo instansseista yksiselitteisin ja vaivattomin (…), lahjoittaa suomalaisille isille ekstravapaan nimeltä isäkuukausi. Kiitosh, hyvinvointivaltio! (Ei sillä, ettäkö tämä olisi paras malli ja että isille riittäisi vaivainen isäkuukausi. Kolmas pyörä suhtautuu varauksettomalla innolla hallituksen kotihoidontukiuudistuksiin ja eritoten 6+6+6 -malliin. Bring it on!) Anyway: isäkuukausi. No, ensinnäkään sen pituus ei ole kuukausi. (Eikö ole kelamaista?) Vaan kuusi viikkoa. Mmh, we know.

Kun länsimainen ihminen saa syliinsä kuusi viikkoa lomaa perinteisen neljäviikkoakesälomaa+viikkotalvilomaa -setin lisäksi, on vain yksi vaihtoehto: ottaa hatkat. Mieluiten loskaisimpaan vuodenaikaan. Eli about nyt. Me lähdimme Barcelonaan, ja aiomme palata vasta lähempänä marraskuun puoliväliä.

 

Mutta missä Babboe Big on?! Kuulemme hätänne, mutta älkää hermostuko. Babboe lainattiin kuukaudeksi hyvään kotiin. Sellaiseen, jossa laatikkopyöräunelmaa on pyöritelty jo tovi. Sellaiseen, jossa Big saa kyytiä miltei päivittäin. Babboe on luvannut lähetellä meille viikottain postikortteja ja raportoida kuulumisiaan. Aiomme rikkoa julkeasti kirjesalaisuutta ja jakaa pyörän terkut lukijoiden kanssa. Missä lie se laatikkohiiri pomppiikaan, kun kissa on poissa.. Ei, tämä väännös ei nyt toiminut ollenkaan. Lisää cavaa. Adios!

 

Ps. Kyllä me täältäkin kirjoittelemme. Laatikkopyöriä ei olla kyllä bongattu yhtäkään, mutta kai teitä kiinnostaa myös crema catalanojen testaus (yks per päivä, mikä on paras?) ja espanjalaisten lasten käsittämättömän vaatetuksen taivastelu (miksi ne puetaan pikkuaikuisiksi heti vastasyntyneestä lähtien? jne).


Kommentoi (0)


Häät laatikossa?

Teksti: | Julkaistu 1.10.2013

Sen lisäksi, että totuttelemme elämään laatikkopyöräilijöinä, totuttelemme elämään kihlaparina. (Kihlapari – ihanan 50-lukulainen sana!) Fillaroinnin lomassa suunnittelemme siis häitä. Iih!

Häitähän ei voi suunnitella ilman tolkuttoman paksuja, painavia ja kalliita häälehtiä. (Älä väitä vastaan.) Pinoa plärätessä tämä foto pomppasi silmille brittijulkaisun sivuilta.

 

 

hää

 

Laatikkopyörä mukana häissä! Miksi ei?

Tällä kolmipyörällä roudattiin jäätelöä vieraille jonkun hipsteriaristokraattien häissä (kyllä – hipsteriaristokraatit ovat olemassaoleva ihmisryhmä). Me emme ehkä tarjoile jätskitötteröitä bileissämme, mutta Babboeen voisi pakata tarjolle vaikka laatuoluita, jotain somia snäcksejä tai ties mitä..

 

Juuri kun luulin, että laatikkopyörähääideani olisi Suomen rajojen sisällä suorastaan uniikki, tuttava nokitti reippaasti: hän oli ollut taannoin helsinkiläisissä häissä, joista hääpari poistui vihkimisen jälkeen juuri laatikkopyörän kyydissä. Ovat kuulemma innokkaita lootapyöräharrastajia. (Jos luette tätä, terveisiä, hieno veto!)
Jatketaan suunnittelua. Luotan siihen, että Babboelle löytyy sovelias tehtävä häähulinoissa. Parhaassa tapauksessa sammumme lootaan hääyöksi. Aamen.

 


Kommentoi (1)


Tilastonikkari tilittää

Teksti: | Julkaistu 23.9.2013

Varoitus: päivitys sisältää ainakin 67 hymyä.

 

Aleksi tässä moro!

 

Varmaan huomasitte, että kesä loppui? Katujen ihmisvilinästä ei ollut sunnuntaina tietoakaan. Nyt on tilaa laatikkopyöräillä juuri siinä rytmissä kuin lystää. Ehkäpä nyt on hyvä aika summata vastaantulijoiden kommentteja puolentoista kuukauden ajalta.

 

pyörräää

 

Laatikkopyörä tosiaan herättää huomiota. Hieman ujompi fillaroija voisi jopa tuskastua tilanteeseen. Kaikki palaute on kuitenkin ollut positiivista ja omien lasten innostus sekä vastaantulijoiden hymyt pelastavat kehnommankin päivän.
 

Turussa on näitä kulkupelejä vielä niin vähän että jokaisella reissulla törmää ”onpa hauskan näköinen… ööh. Tuota mikä tuo edes on?” -lausahduksiin. Örisevät puliukotkin tuntuvat virkistyvän hetkeksi ja kehuvat leveä hymy naamallaan. Onpa muutama humalikko pyytänyt päästä kyytiinkin. Pienen lisätienestin mahdollisuus siinä?
 
 kuva 1

Tarkempia tilastoja:

Kolme kertaa on kysytty ”Onko Babboe ton pyörän merkki ja saako näitä Suomesta?”
Neljä kertaa ollaan jääty keskustelemaan pyörän kallistumisominaisuuksista ja vanteiden laadusta.
Yhden kerran on jokilaivasta kömpinyt auringon korventama päivettämä pubiruusu neitonen kertomaan, että ”Olen joka päivä seurannut kun ajatte ohi ja turistien kanssa ihmetellään, kuinka hieno kapistus siinä on”.
Ja kolme kertaa on myös tuo geneerinen turisti lähestynyt kohteliaasti englantia taittaen.
Joka kerta on vähintään yksi lapsi pompannut rattaista huutamaan ”isii/äitii! Kato! Kato! Kato!”.

Neljä kertaa on kysytty pyörän hintaa.

Neljä kertaa on myös kysytty lataako sähköapu akkujaan pyöräilyn aikana.

Kolme kertaa on mainittu, kuinka ”juuri nähtiin Amsterdamissa näitä samanlaisia.”

 

pyörrräää

 

Ja ne hymyt. Hymyt ovat kivoja. Vähintään kahden korttelin välein on otettu vastaan sydämellinen sanaton palaute. Leikkipuistoissa on temmellys keskeytynyt hetkeksi ja vastaan ovat tulleet lasten hymyt. Ne vasta hymyjä onkin.

Ruuhkaisissa kohdissa kelloa soittaessa on aina annettu kohteliaasti tilaa eikä meille ole jaettu pienintäkään ärtymyksen siementä. Bussikuskit tosin ovat päättäneet suhtautua meihin kuin meitä ei olisikaan, mutta niin kai on aina oleva? Tuulilasien takaa on toki hymyjä sadellut. Voinko vielä alleviivata niitä hymyjä? Hymyyyyyt.

 

Notta onhan tämä siis hyvin ilahduttavaa matkantekoa, ja palaute on ainakin toistaiseksi hivellyt herkkää itsetuntoa. Nämä ovat varmaan niitä reaktioita joita kalliiden katumaasturien omistajat toivoisivat herättävänsä. Tämä ihan vinkkinä vaan heille.

Kuulemisiin!


Kommentoi (1)


Och samma på svenska

Teksti: | Julkaistu 11.9.2013

 

Rahalla saa nykymaailmassa kaikkea. Hollywood-hymyn. Matkan Kuuhun. Mitä vain, paitsi ruotsalaisen itsetunnon. (Jos olen väärässä, niin älkää hyvät ihmiset pantatko tietoa, vaan avautukaa kommenttilootassa!)

 

Taas se todistettiin, kun koeajajia saapui kylään. Ihastuttava perhe toiselta puolen Turun keskustaa ylitti joen ja saapui testaamaan Babboe Bigin. Pidin totista luentoa kolmipyörällä ajon kummallisuudesta ontuvilla englanninkielisillä termeillä, mutta herra Christer ei ollut moksiskaan, vaan hyppäsi saman tien satulaan. (Kyllä, hän on ruotsalainen.) Christerin mielitietty Mari taas ilmoitti lievässä paniikissa, ettei aio missään nimessä testata pyörää 2-vuotias Leo kyydissä. (Kyllä, Mari on suomalainen.)

Christer tahtoi heti viilettää erittäin jyrkän lähimäkemme ylös. Hän myös teki sen – riemusta hihkuen. Mari taas kiljui kauhusta. Mutta hyvinhän se meni. (Niinku nyt ruotsalaisilla aina kaikki, nii.)

leo

Marikin kokeili pyörää, ja oli yhtä hysteerinen kuin minä ekalla koeajollani. Eli hyppäsi vaistomaisesti satulasta alas ja luuli pyörän kaatuvan. Vakuuttelin hänelle, että tuo ensivaikutelma on mitä luonnollisin, mutta myös mitä petollisin. Siihen oikeasti tottuuMutta siis en mäkään sitä uskonut.

 

Entä lilla Leo? Hän taisi olla kyydistä semi-tohkeissaan. Siltä ainakin vaikutti. Ei noista suomalaisista aina oikein tiiä.

 


Kommentoi (0)