Bingo!

Teksti: | Julkaistu 11.10.2013

Tänään sattui jotakin perin kummallista. Käppäilimme aamupäivällä parinsadan metrin matkan Mercat de Sant Antonin kauppahalliin. Odotukset olivat korkealla: olin suunnitellut kokkaavani lähikauppahallin antimista ruokaa koko kuukauden. Tavoitteeni on olla marraskuuhun mennessä Turun taidokkain katalaanikokki. Mitä perillä odottikaan? Kauppahallin runko, rypäs hikisiä työmiehiä ja metritolkulla keltaista muovinauhaa ilmoittamassa miltei vuoden mittaisesta remontista. Hmph! Ei väkisin.

Mutta ei tämä ollut se kummallinen juttu. Onneksi samaisen aukion laidalta löytyi ihana, luomupainotteinen marketti, josta pääsimme hamstraamaan pehmoisia, täydellisen kypsiä viikunoita, papuja, munakoisoja ja juustoa. Kun hetkeä myöhemmin astuimme putiikista ulos, suoraan oven eteen oli parkkeerattu…

bab barsa

Bingo: Babboe Big! Ilman sähkömoottoria ja kukkakoristein, mutta tarpeeksi tutun näköisenä kuitenkin. Satulakin oli irrotettu vorojen varalta ihan oikeaoppisesti (me emme koskaan jaksa tehdä niin).

Juuri, kun ehdin väittää, ettei laatikkopyöriä ole bongattu. Niin heti toisena aamuna. Se meidän ikioma. Joka ilmestyi kuuden minuutin aikana suoraan markettimme eteen.

Teki mieli jäädä odottamaan omistajaa ja läimiä yläfemmoja, mutta tyydyin nappaamaan kuvan ja hipsimään puolinolostuneena eteenpäin.

Barcelona — sittenkin Babboe-kaupunki sekin.


Kommentoi (0)


Luomulaatikko

Teksti: | Julkaistu 29.8.2013

Babboe-beibelle pitäisi täyttää jonkinlaista vauvakirjaa herttaisten arkimuistojen tallentamiseksi. Se sisältäisi ehdottomasti listan niistä tavallisista ja epätavallista tavaroista, joita Babboen laatikko vetää sisäänsä ja kuljettaa mukisematta. Kolme kitaraa. Neljä lasta. Neljä Ikea-kassillista kirpparikamaa. Valtaisan limoviikunan ja villakangasmattorullan. Ja niin edelleen.

Ja kymmenen kiloa pahvilaatikkoon pakattua luomua. Omenaa, sipulia, appelsiinia, kaurahiutaleita, kiivejä. Babboe goes bananas! (Valitan — minulla on erityislahjakkuus näihin englanninkielisiin sloganeihin.)

IMG_4130

Turkulaiset, hippiyteen taipuvaiset lukijat: kurkistakaa Luomukassiin, jollei se ole vielä tuttu. Mainio valikoima luomukamaa (syötävää ja muutakin) ja monta toimitusvaihtoehtoa. Kotiinkuljetus ei sekään maksa maltaita, mutta noutopisteitäkin piisaa: Koulukadun ABC, Fabbes-kahvila, Paraisten Garden Center, Kalenvantien Greenlips, Martin Kulttuuriolohuone, Nuoret Pajamestarit Kaarinassa… Luomukassin oma varasto Paraisilla. Eikä unohdeta Raisio Lifea, no, öö, Raisiossa. (En tiedä, mistä on kyse, mutta paikka nimeltä Raisio Life voi olla vain silkkaa parhautta!)

IMG_4124

Ps. Ai kauhee. En ole pitkään aikaan muistanut mainostaa blogialennusta. Sehän on selvää rahaa!


Kommentoi (2)


Väistä Kantoliinaisä, täältä tulee Kaljaisä!

Teksti: | Julkaistu 24.8.2013

Aleksi tässä moro!

Elokuun tokavika viikko ja isin rahat jo loppu! Sittenhän pitää kerätä tyhjät pullo nurkista ja rullata lähimmälle pullonpalautuskoneelle. Tai viidenneksi lähinkin käy, jos samassa rakennuksessa sattuu sijaitsemaan Alko. Manhattanin Supermarkettiin siis, ja perinteiseen kansankauppaan kun ollaan menossa, pitää Sulon asusteeksi valita piraatti-Crocsit.

kuva1

Retken todellinen syy oli aiemmin julkaistu tieto Sinebrychoffin ja hopster-panimo Brooklyn Breweryn yhteistyöporterista joka ilmestyy Alkon hyllyille loppukuusta. Makuhermojen herättelyksi piti käydä ostamassa kasa portereita, varsinkin ’choffin oma perinteinen Porter, johon uutuus ehkä pohjautuu.

kuva3

Laatikkopyörän avoin kuljetustila on syksyllä optimaalinen tummien oluiden ystäville. Alkon lämpimästä hyllystä napattu pullo jäähtyy juuri sopivaan anniskelulämpötilaan pyörämatkan aikana!

kuva2

 

Suosittelemme! Babboe – the Beer Bike!


Kommentoi (0)



Maailman paras pakettikortti

Teksti: | Julkaistu 6.8.2013

Aleksin syntymäpäivänä se tapahtuu. Pakettikortti putoaa kuistin portaalle. Yritimme toimittaa suurta lähetystä… Pyörä on saapunut!

Yllätymme ja saatamme täristä vähän tohkeissamme. Toimitusajaksi povattiin maltillisesti jopa paria viikkoa, mutta lopulta saapumiseen ei mennyt edes kokonaista viikkoa, vaan vaivaiset viisi päivää. Olemme pökertyneen pöllämystyneitä. Posti on tämän päivän osalta kiinni, joten nyt on pakko nukkua yön yli. Hirvittävä kohtalo.

Seuraavana päivänä Aleksi ajaa Postiin, anteeksi, Itellaan. (En tule koskaan pääsemään tästä yli. Itella. Mikä hemmetin Itella!) Kun takapenkin kaataa alas, Babboe Big mahtuu runnomalla piskuiseen Fiat Puntoon nipin napin. (Nipin napin = kuski ei saa turvavyötään kiinni eikä vitosvaihdetta silmään tai pakkia päälle..) Laatikoita on kolme ja ne painavat kuulemma pal-jon.

pikku101

pikku124

Tosiaan, nyt tullaan tähän osuuteen: tilasimme pyörän kokoamattomana. Ei kannata kysyä, miksi. Emme osaa selittää. Asiaa kysyttiin ihan selvällä suomen kielellä Babboen nettikaupassa. Koska pyörä sponssataan meille blogin puolesta (kiitoksia ja palvontaa Tavarafillarin johtoportaan suuntaan vaan), emme kehdanneet klikkailla lisäpalveluita. Pyörän kokoaminen maksaa normaalisti 275 euroa ja on varmaan ihan joka sentin väärti. (Kannattaa muuten selvittää, voiko blogialennuksen kohdistaa kokoamispalveluun!)

Nå men. Me pääsemme nyt koekaniineiksi kokoamaan. Ihan just selviää, saadaanko kulkupeliä kokoon ollenkaan ja lentääkö kihlasormus jorpakkoon prosessin aikana. Let the games begin.

 


Kommentoi (0)


Koppi ja kettinki

Teksti: | Julkaistu 30.7.2013

Moi, tässä on Aleksi.

Pyörä on nyt siis tilattu, ja toimitusajaksi on annettu 1-2 viikkoa. Tätä nykyä pelkkä ruumiini on työpaikalla läsnä muttereita inventoimassa — mieleni kurvailee Aurajoen silloilla laatikko täynnä belgialaista maalaisolutta. Haluan siis pyörän tänne ja nopeasti. Unelmoinnin lisäksi pitäisi kai vierailla todellisuudessakin.

Ainakin voisi huolehtia, ettei arvokas koje joudu rosmojen kynsiin. Lisäksi olisi kiva saada pyörälle jonkinlainen sadesuoja. Onneksi Tavarafillarista löytyy reilusti niksejä sekä varkauksien ehkäisemiseen että riittävän sääsuojan kehittelyyn.

Asumme vanhalla puutaloalueella eikä taloyhtiöllämme ole lukittavia säilytystiloja polkupyörille, joten säilytys jää omalle vastuullemme. Tällä hetkellä suunnitelmana on etsiä mahdollisimman paksua karaistua metalliketjua, jolla laatikkopyörä lukitaan taloomme kiinni. Aiomme käydä läpi Turun alueen rautakaupat sekä ammattilaisten nostovälineliikkeet ja raportoida halvimmat lähteet.

Otin kuvan ja mitat pihasta niin saa rauhassa miettiä mihin pyörän lukitsisi ja onko sadekatokselle tilaa ensinkään. Ehdotuksia? Nostolenkki tuohon betoniin vai pitkä ketju tikkaisiin asti?

 

 babboepiha

 

Terveisin, A

 

Moi, tässä on Laura.

Kröhöm, herra Aleksi, jäiköhän jotain kertomatta Haluaisitko vielä avautua ideastasi rakentaa pyörälle ikioma talo etupihallemme? Materiaalina toimisivat jämäpuut ja lopputulos olisi kuulemma mahdollisimman tyylikäs. “Mahdollisimman”-sana tuossa fraasissa jättää sen verran tulkinnanvaraa, ettei idea ole mennyt läpi kotitalouden esteettisessä valiokunnassa. Lisäksi idea tuntuu minusta jotenkin järjettömältä. Eikö pelkkä pressu riittäisi?

No, ei me mitään tiedetä. Te tiedätte. Kertokaa toki.

Terveisin, L


Kommentoi (8)


Neitsytajelu: Babboe Big

Teksti: | Julkaistu 21.7.2013

Ensimmäinen ajatukseni, kun Babboe Big on polkaistu liikkeelle: mitä tämä nyt oikein on? Pyörällä ajamista tämä ei nimittäin ole, jos pyörällä ajaminen on sitä hommaa, jota olen tehnyt elämäni 32,5 ensimmäistä vuotta (no okei, miinusta pari sieltä alkupäästä). Aleksin ensimmäinen ajatus, kun Babboe Big on polkaistu liikkeelle: jaa tää on tätä. Kuin ajais sähköpukkia varastohommissa.

IMG_3093

Minä, joka en ole perehtynyt lavansiirtovaunujen mekaniikkaan työpaikallani, olen aluksi aivan pihalla. Meinaan pillahtaa itkuun, kun en yhtään tajua, miten tätä vehjettä oikein hallitaan. Kerrottakoon siis selkokielellä heti alkuun: kaksi- ja kolmipyöräisen perhepyörän ajamisella ei ole mitään yhteistä. No, se lapsi siellä laatikossa. Mutta siihen se jää. Kolmipyöräisen ajotekniikan sisäistäminen vie hetken – eikä ihan lyhyen hetkenkään. Pyörän etupyörät ja laatikko elävät omaa elämäänsä, minun peppuni ja pyörän takaosa omaansa. Jos tätä lainalaisuutta vastaan yrittää taistella, ajaminen on hankalaa.

Lisäksi minun kaaliini ei meinaa upota, että pyöriä on kolme. Tämä vekotin ei kaadu, vaikka kuinka yrittäisin. Kun jarrutan, hyppään vaistomaisesti alas tukemaan pyörää pystyssä. Aleksi tirskuu ja pyörittelee silmiään. Miten vaikeaa voi olla tajuta, että ei tarvitse kuin jarruttaa – ja jatkaa istumista? Käsittämätöntä!

Kolmipyöräisessä on sulattamista. Pyörää tulee tasapainotettua nojaamalla voimakkaasti ties mihin suuntaan, kunnes tajuaa, että itse asiassa ”vastaan pyristeleminen” pahentaa tilannetta. Lisäksi pyörän epävakaus on ylipäätäänkin pelkkä tuntemus. Heti, kun menoa katselee muualta kuin satulasta ja näkee kaksi valtavaa etupyörää, alkaa huvittaa. Vakaampaa menopeliä ei varmasti ole olemassakaan! Mutta tuo omituinen lähtötunne. Siitä ei pääse ensimmäisellä ajolla ihan kokonaan eroon.

Mutta muutoin huokailen, että ai että: laatikko on mahtavan korkea, ja lapsi solahtaa sen sisään jotenkin paremmin (tai ehkä meno vain näyttää turvallisemmalta). Tilaa riittää (tosin ei nyt niin paljoa enempää kuin Cityssä – elleivät kaikki perheenjäsenet harrasta sellon soittoa ja kuljeta instrumenttejaan laatikossa yhtä aikaa). On niin naurettavan helppoa pysähtyä ja lähteä liikkeelle, kun satulassa voi ensin ottaa torkut ja kuoria perunoita. Pysähtyä vaikka keskelle ylämäkeä kiroilemaan hetkeksi. Minkään tukijalan kanssa ei tarvitse pelata: Big senkun nököttää omin voiminensa enkä saisi sitä kumoon, vaikka kuinka haluaisin.

Pelkoni siitä, että polkeminen olisi kovin raskasta, on sekin turha. On totta, että kurvit eivät suju yhtä ketterästi kuin Citylla. Kun U-käännän (joo, mä keksin just verbin) pyörän taluttaen tiellä, tuntuu kuin parkkeeraisi autoa. Vähän peruutusta, vähän eteenpäin, taas peruutusta, lisää kääntämistä.. Mutta muuten etenen iisisti rullaillen. Kun kytken sähkön päälle, vähäinenkin ponnistelu on tiessään. Hurrrrr vaan.

leksus

Aleksin muistiinpanot / Babboe Big

1) Kolmipyöräisellä ajo on pirun helppoa, kun löytää oikean ajoasennon. Älä ohjaa pyörää muuttamalla kehon painopistettä, vaan anna käsien levätä ohjaustangolla. Pyörää ohjataan vain pienillä kädenliikkeillä.

2) Käänteissä joutuu nojaamaan hieman epäluontevasti ulospäin. Testiajolla tähän ei ehdi tottua.

3) Sähköavun säätö oli Cityssa mukavampi, koska siinä oli tarjolla kolme eri nopeutta. Bigissä vaihtoehdot ovat päällä, pois tai mäkibuusteri, jota täytyy pitää koko ajan pohjassa.

4) Cityssä sähkömoottorin akku sijaitsee laatikossa istuimen alla, Bigissä taas takatarakan alla, josta sen sai huomattavasti helpommin liu’utettua pois latausta varten.

5) Big on Citya raskaampi ja kömpelömpi, mutta itseäni se ei ainakaan tässä vaiheessa haittaa.

 

Suuntaamme kotiin entistäkin hämmentyneempinä. Olen jopa hieman kiukkuinen, että joudumme tekemään valinnan. Kummassakin on eittämättä puolensa. Ollapa miljonääri ja hankkia molemmat! Mutta ei olla, ei. Päätös on tehtävä – ja pian, että päästään polkemaan. Kerromme teille keskiviikkoaamuna, kumpi lähtee tilaukseen. (Koittakaa nyt kuitenkin saada nukuttua. Eh-heh.)

 

Ps. Ystävällinen pyöränlainaaja löytyi tälläkin kertaa Tavarafillarin foorumin kautta samasta kaupungista. Hallelujaa! (Ja kiitos kovasti vielä.)

Pps. Podetko Babboe-kuumetta? Alennuskoodilla LAURA saat 50 euroa alennusta lisävarusteista, mikäli hankit ikioman Babboen. Klikkaa tarkemmat ohjeet täältä! Pohjolan oloissa ainakin sadesuoja on aika olennainen lisuke.  (En minä toki tätä hyvää hyvyyttäni vinkkaa – me saamme ostoistanne pienen bonuksen. Ssshh.)


Kommentoi (3)