Häät laatikossa?

Teksti: | Julkaistu 1.10.2013

Sen lisäksi, että totuttelemme elämään laatikkopyöräilijöinä, totuttelemme elämään kihlaparina. (Kihlapari – ihanan 50-lukulainen sana!) Fillaroinnin lomassa suunnittelemme siis häitä. Iih!

Häitähän ei voi suunnitella ilman tolkuttoman paksuja, painavia ja kalliita häälehtiä. (Älä väitä vastaan.) Pinoa plärätessä tämä foto pomppasi silmille brittijulkaisun sivuilta.

 

 

hää

 

Laatikkopyörä mukana häissä! Miksi ei?

Tällä kolmipyörällä roudattiin jäätelöä vieraille jonkun hipsteriaristokraattien häissä (kyllä – hipsteriaristokraatit ovat olemassaoleva ihmisryhmä). Me emme ehkä tarjoile jätskitötteröitä bileissämme, mutta Babboeen voisi pakata tarjolle vaikka laatuoluita, jotain somia snäcksejä tai ties mitä..

 

Juuri kun luulin, että laatikkopyörähääideani olisi Suomen rajojen sisällä suorastaan uniikki, tuttava nokitti reippaasti: hän oli ollut taannoin helsinkiläisissä häissä, joista hääpari poistui vihkimisen jälkeen juuri laatikkopyörän kyydissä. Ovat kuulemma innokkaita lootapyöräharrastajia. (Jos luette tätä, terveisiä, hieno veto!)
Jatketaan suunnittelua. Luotan siihen, että Babboelle löytyy sovelias tehtävä häähulinoissa. Parhaassa tapauksessa sammumme lootaan hääyöksi. Aamen.

 


Kommentoi (1)


Och samma på svenska

Teksti: | Julkaistu 11.9.2013

 

Rahalla saa nykymaailmassa kaikkea. Hollywood-hymyn. Matkan Kuuhun. Mitä vain, paitsi ruotsalaisen itsetunnon. (Jos olen väärässä, niin älkää hyvät ihmiset pantatko tietoa, vaan avautukaa kommenttilootassa!)

 

Taas se todistettiin, kun koeajajia saapui kylään. Ihastuttava perhe toiselta puolen Turun keskustaa ylitti joen ja saapui testaamaan Babboe Bigin. Pidin totista luentoa kolmipyörällä ajon kummallisuudesta ontuvilla englanninkielisillä termeillä, mutta herra Christer ei ollut moksiskaan, vaan hyppäsi saman tien satulaan. (Kyllä, hän on ruotsalainen.) Christerin mielitietty Mari taas ilmoitti lievässä paniikissa, ettei aio missään nimessä testata pyörää 2-vuotias Leo kyydissä. (Kyllä, Mari on suomalainen.)

Christer tahtoi heti viilettää erittäin jyrkän lähimäkemme ylös. Hän myös teki sen – riemusta hihkuen. Mari taas kiljui kauhusta. Mutta hyvinhän se meni. (Niinku nyt ruotsalaisilla aina kaikki, nii.)

leo

Marikin kokeili pyörää, ja oli yhtä hysteerinen kuin minä ekalla koeajollani. Eli hyppäsi vaistomaisesti satulasta alas ja luuli pyörän kaatuvan. Vakuuttelin hänelle, että tuo ensivaikutelma on mitä luonnollisin, mutta myös mitä petollisin. Siihen oikeasti tottuuMutta siis en mäkään sitä uskonut.

 

Entä lilla Leo? Hän taisi olla kyydistä semi-tohkeissaan. Siltä ainakin vaikutti. Ei noista suomalaisista aina oikein tiiä.

 


Kommentoi (0)


Neitsytajelu: Babboe Big

Teksti: | Julkaistu 21.7.2013

Ensimmäinen ajatukseni, kun Babboe Big on polkaistu liikkeelle: mitä tämä nyt oikein on? Pyörällä ajamista tämä ei nimittäin ole, jos pyörällä ajaminen on sitä hommaa, jota olen tehnyt elämäni 32,5 ensimmäistä vuotta (no okei, miinusta pari sieltä alkupäästä). Aleksin ensimmäinen ajatus, kun Babboe Big on polkaistu liikkeelle: jaa tää on tätä. Kuin ajais sähköpukkia varastohommissa.

IMG_3093

Minä, joka en ole perehtynyt lavansiirtovaunujen mekaniikkaan työpaikallani, olen aluksi aivan pihalla. Meinaan pillahtaa itkuun, kun en yhtään tajua, miten tätä vehjettä oikein hallitaan. Kerrottakoon siis selkokielellä heti alkuun: kaksi- ja kolmipyöräisen perhepyörän ajamisella ei ole mitään yhteistä. No, se lapsi siellä laatikossa. Mutta siihen se jää. Kolmipyöräisen ajotekniikan sisäistäminen vie hetken – eikä ihan lyhyen hetkenkään. Pyörän etupyörät ja laatikko elävät omaa elämäänsä, minun peppuni ja pyörän takaosa omaansa. Jos tätä lainalaisuutta vastaan yrittää taistella, ajaminen on hankalaa.

Lisäksi minun kaaliini ei meinaa upota, että pyöriä on kolme. Tämä vekotin ei kaadu, vaikka kuinka yrittäisin. Kun jarrutan, hyppään vaistomaisesti alas tukemaan pyörää pystyssä. Aleksi tirskuu ja pyörittelee silmiään. Miten vaikeaa voi olla tajuta, että ei tarvitse kuin jarruttaa – ja jatkaa istumista? Käsittämätöntä!

Kolmipyöräisessä on sulattamista. Pyörää tulee tasapainotettua nojaamalla voimakkaasti ties mihin suuntaan, kunnes tajuaa, että itse asiassa ”vastaan pyristeleminen” pahentaa tilannetta. Lisäksi pyörän epävakaus on ylipäätäänkin pelkkä tuntemus. Heti, kun menoa katselee muualta kuin satulasta ja näkee kaksi valtavaa etupyörää, alkaa huvittaa. Vakaampaa menopeliä ei varmasti ole olemassakaan! Mutta tuo omituinen lähtötunne. Siitä ei pääse ensimmäisellä ajolla ihan kokonaan eroon.

Mutta muutoin huokailen, että ai että: laatikko on mahtavan korkea, ja lapsi solahtaa sen sisään jotenkin paremmin (tai ehkä meno vain näyttää turvallisemmalta). Tilaa riittää (tosin ei nyt niin paljoa enempää kuin Cityssä – elleivät kaikki perheenjäsenet harrasta sellon soittoa ja kuljeta instrumenttejaan laatikossa yhtä aikaa). On niin naurettavan helppoa pysähtyä ja lähteä liikkeelle, kun satulassa voi ensin ottaa torkut ja kuoria perunoita. Pysähtyä vaikka keskelle ylämäkeä kiroilemaan hetkeksi. Minkään tukijalan kanssa ei tarvitse pelata: Big senkun nököttää omin voiminensa enkä saisi sitä kumoon, vaikka kuinka haluaisin.

Pelkoni siitä, että polkeminen olisi kovin raskasta, on sekin turha. On totta, että kurvit eivät suju yhtä ketterästi kuin Citylla. Kun U-käännän (joo, mä keksin just verbin) pyörän taluttaen tiellä, tuntuu kuin parkkeeraisi autoa. Vähän peruutusta, vähän eteenpäin, taas peruutusta, lisää kääntämistä.. Mutta muuten etenen iisisti rullaillen. Kun kytken sähkön päälle, vähäinenkin ponnistelu on tiessään. Hurrrrr vaan.

leksus

Aleksin muistiinpanot / Babboe Big

1) Kolmipyöräisellä ajo on pirun helppoa, kun löytää oikean ajoasennon. Älä ohjaa pyörää muuttamalla kehon painopistettä, vaan anna käsien levätä ohjaustangolla. Pyörää ohjataan vain pienillä kädenliikkeillä.

2) Käänteissä joutuu nojaamaan hieman epäluontevasti ulospäin. Testiajolla tähän ei ehdi tottua.

3) Sähköavun säätö oli Cityssa mukavampi, koska siinä oli tarjolla kolme eri nopeutta. Bigissä vaihtoehdot ovat päällä, pois tai mäkibuusteri, jota täytyy pitää koko ajan pohjassa.

4) Cityssä sähkömoottorin akku sijaitsee laatikossa istuimen alla, Bigissä taas takatarakan alla, josta sen sai huomattavasti helpommin liu’utettua pois latausta varten.

5) Big on Citya raskaampi ja kömpelömpi, mutta itseäni se ei ainakaan tässä vaiheessa haittaa.

 

Suuntaamme kotiin entistäkin hämmentyneempinä. Olen jopa hieman kiukkuinen, että joudumme tekemään valinnan. Kummassakin on eittämättä puolensa. Ollapa miljonääri ja hankkia molemmat! Mutta ei olla, ei. Päätös on tehtävä – ja pian, että päästään polkemaan. Kerromme teille keskiviikkoaamuna, kumpi lähtee tilaukseen. (Koittakaa nyt kuitenkin saada nukuttua. Eh-heh.)

 

Ps. Ystävällinen pyöränlainaaja löytyi tälläkin kertaa Tavarafillarin foorumin kautta samasta kaupungista. Hallelujaa! (Ja kiitos kovasti vielä.)

Pps. Podetko Babboe-kuumetta? Alennuskoodilla LAURA saat 50 euroa alennusta lisävarusteista, mikäli hankit ikioman Babboen. Klikkaa tarkemmat ohjeet täältä! Pohjolan oloissa ainakin sadesuoja on aika olennainen lisuke.  (En minä toki tätä hyvää hyvyyttäni vinkkaa – me saamme ostoistanne pienen bonuksen. Ssshh.)


Kommentoi (3)